Nyt mulla on tosi ikävä Mike koiraa

Mike oli Vehnäterrieri 14 vuotias. Oikea pappan poika ja poikani kaveri. Mike kävi pappaa katsomassa hoivakodissa ja oli kaikkien asukkaiden ystävä.  Poikani teki pitkiä lenkkejä ja viettivät usein mökillä viikonloppuja.

Perheemme kaksi muuta koiraa Judi ja Hermes jäivät kaipaamaan lauman johtajaa, ovatkin vähän hukassa ja hiljakseen.

Nuorempana harrastimme Miken kanssa monenlaisia juttuja. Mike oli myös vanhan hevoseni  Arban kanssa kaverit.

Mike nukkui pois kotona omassa pedissä. On haudattuna mökillemme.

Me kaikki muistelemme ja ikävöimme hienoa Mikeä.💕💓🥀

Tuli taas mieleeni

 

Päivänä yhtenä lehteä lukiessani,  muistui mieleeni missä varoteltiin sähköpostien ja puheluiden aitoudesta.

Sähköposteihin vastaan, jos ovat asiallisia, niin mutta mistä tietää enään onko ne aitoja ja oikeita, vai keräävätkö tietoja Sinusta. Kuten esim.  kehoitetaan vaihtamaan salasanasi ja klikattava linkkiä, joka todellisuudessa vie salasanasi.

Puhelimeen tulee mitä kummallisempiä soittoja, kyselyjä , kuten minulle juuri joku aika sitten ajaessani tallille päin. Onneksi minulla on bluetooht - yhteys autossa joten puhelu on turvallisempaa, kuin luuria kädessä pitäen ajaessa, mutta asiaan.  Puhelu tuli sikäli yllättäen, että ensin en saanut mitään selvää, muuta kuin :.Onko Hyhyhyhuondai. huollettu. kysyin että mikä ihme. Taas onko hyyndai huollettu. Tarkoitti autoani Hyundai ta, mutta onneton ei osannut sanoa oikein. Kysyi mitä sitten., soittaja intti vaan, jolloin kysyin, että mitä se hänelle kuuluu? Vastasi olevansa maahantuojan asialla.  Lopetin puhelun.

Kuten aikaisemminkin olen kritisoinut, että rekisterinumeron kautta saa auton- sekä omistajan tiedot ja osoitteet.

Jäi kyllä kurja olo puhelin keskustelun jälkeen. Mistä tiedän mihin tietojani käytetään ja kuka. Kyselin Hyundain kauppiaaltani asiasta ja vastasi, ettei heillä ole mitään tarvetta kysellä koska heillä on tarvittavat tiedot. Ihmetteli kanssa kyselyä.

Mihin me enää luotetaan,  postihuijauksia,  verkkomyyntihuijauksia,  puhelin -ja sähköposti huijauksia... ym...näillä mennään.

Hevonen pussilakana kuvassa. kiva nukahtaa

Voihan sade, kiva mutta liikaa on liikaan

Minulle kävikin jännästi, kun olin omaishoitaja konoontumisessa. Olin pysäköinyt autoni kadun reunaan asiallisesti ja lähdin tapaamaan muita omaishoitajia. Tapaaminen on niin tärkeää ja odotettu kerran viikossa tapahtuma. Tänä aikana pohdimme yhdessä kaikenlaisia asioita. Menikin huimasti pari tuntia ja kahvit juotuamme ja sovittuamme tapaamiset viikon päähän, lähdimme tahoillemme.

No!  Minä auton luo ja mitäs tuulilasin pyhkijässä lepsutti..Parkkisakkoko? Ajattelin heti ettei voi olla koska minulla ParkMan sovellus ja mobiililla pysäköinti maksu ok. Pysköinnin valvoja oli laittanut huomautuksen: tarkista rekisterin numero parkmannista.

Todellakin rekisterin yksi kirjain oli väärin. En ollut huomanut keväällä päivittäessäni parkmannia. Juuh ei sakkoa, mutta huomautus. jes.  Muuten tällaiset sovellukset ovat hyviä, aina ei kukkarossa ole kolikoita toki pankkikortit sopivat moneen maksuautomaattiin. Tämä puhelin systeemi toimii hyvin, laitat vain päälle ja olet asioila ja kun tulet takain , sammutat sovelluksen. Et koskaan maksa ylimääräistä, eikä tarvitse juosta auton luo pelätessä parkkiajan loppuvan. Onhan kätevä. Mulla on ollut jo monta vuotta ja monessa autossa.

sateisen päivän viesti auton tuulilasissa

Vain veneen ruori jäi jäljelle Helmi veneestä

Nyt on hyvä veneiden myyntiaika

Tänä kesänä se sitten tapahtui.. veneemme Helmi myytiin juuri. Haikeudella muistelen yhteisiä veneretkiämme. Nimensä veneemme sai, kun ajoimme puolisoni siskon mökkilaituriin ja hän iloisesti sanoi: sieltä se Helmi saapuu. Näin oli osuva nimi annettu. 

Helmi oli meillä 15 vuotta. Se on Mahonkinen tuulilasivene, hyvä merenkulkija. No onneksi sai hyvän uuden omistajan, joka tykkää puuhata puuveneen kanssa, ja puuhaamista riittää joka syksy ja kevät. On se silti sen arvoista.             

Niin, taas joutui luopumaan, kun ikää tulee..muista pystyn luopumaan, mutta en Tiikeri hevosestani. Se antaa voimaa, mielihyvää ja jaksamista elämässä eteenpäin. Niin kauan kun jaksan, kulkee Tiikeri mamman mussukka rinnallani.

Tämä kuva tuo odotuksia ja ajatuksia

Hermes Joulupyhien lohduttaja

Ja niin Joulu joutui ja menikin menojaan.

Niin totta  että Joulu katosi yhtäkkiä. Maanantaina aaton aattona "hiihtelin" S- marketin käytävällä ostoskärryyn nojaten. Oli se vähän noloa, kun ajattelin, ettei kukaan vaa huomaa ostoskärryssä olevaa kyynärsauvaanl, joka piti kuitenkin ottaa mukaan. Ulkona oli melkest aina auton 'invapaikat  varattuna, niin kepin kanssa jaksoin köpötellä auton luo.

Kyllä jokunen tuttu ehti ihmettelemään kyynärsauvaani... ja eikun selittelemään hevoseni kanssa käymää haaveria. Ja eikös siitä seuranut semmoiset päivittelyt: " ai kauhiaa, essunkkaa sää vaa enää men sen selkää" ? No just, en muuta toipumiselta odotakkaan, kuin pääsisin pian taas ratsastamaan.

Jouluaaton vietin poikani ja koirieni kanssa rauhallisesti.

Joulupäivänä puoliso tuli taksilla kotiin käymään ja se vähän lohdutti ja poikani avusti, että pärjäsimme hyvin.

Tapaninpäivänä olin niin väsähtänyt, kipulääkket vaativat osansa ja liikkuminenkin oli vaikeampaa, joten yhteisestä päätöksestä perusimme jouluvierailut...*.Siis  Joulu oli peruutettu * Koirien ulkoilutus onnistuu kun poikani kuljettaa kaikia kolmea terrieriä, Mikeä, Judia ja Hermestä. mun ' omahoitaja' hih

En ihan muista tällaista Joulua aikaisemmin olevankaan.

Uutta Vuotta odotellessa.

meillä kuitenkin pieni Joulukuusi,vaikka muuten vaatimaton Joulu

Mammalla kova ikävä "kultaturpaansa"

Toisella sivulla kerroinkin joku aika sitten, että minulle sattui haaveri Tiikeri hevoseni kanssa, joten en ole ihan ratsastuskunnossa. No nuori kiva tyttö hoitaa ja Tiikeri on tyytyväinen.

 

Mutta minulla on kova ikävä kultaturpaani, että piti käydä halaamassa välillä. Nyt jaksaa taas parannella itseään.

Kiitokset jälleen blogini lukijoille.

Olen niin iloinen , ajatelkaa.....11300 lukijaa(pikkuisen vaille).  Ajatella mitä se merkitsee minulle, eläkeläiselle, joka ei kirjoittele muodista  ruoanlaitosta,,, vaan kaikista asioista mitä ympärillämme tapahtuu ja hauskoista jutuistakin. Ja välillä vähän itsestänikin. Kivointa onkin huomata kiinnostuksenne, niin sitten on taas mukava ja piristävää tässä yksinäisyydessä kirjoitella, kun asiat vaan tupsahtaa mieleeni. Tosin seuraan kaikenlaisia itseäni kiinnostavaa ja siten tuoda ne esille. Tämä blogin pitäminen on niin kivaa. Ennen  kirjoiteltiin päiväkirjoja , mutta silloin jutut olivat yksityisiä. Nyt taas julkisia ja kaikkien luettavissa ja kommentoitavissa blogissa.

Oikein antoisaa Joulua kaikille.

Itse vietän hiljalleen aattoa, mutta joulupäivänä ja Tapaninpäivänä  haen puolisoni taksilla sovitusti kotiimme viettämään yhdessä Joulua lapsinemme ja lastenlasten kanssa.

 

 

Piristävä


Vähän uutta etusivulleni

Tämä blogi on mennyt vähän vaikeaksi, mutta koetetaan selviytyä ja toivon, että lukijoillani olisi helppoa käydä sivuillani.

Uusille lukijoille kerron, että olen eläkkeelä oleva sairaanhoitaja ja edelleen elelen Merimaskussa koirieni Vehnäterrieri Miken 13v ja Kerrynterrierien joita kaksi kanssa Judi 9v ja Hermes 5v, hännän huippuna vielä Suomenhevonen Tiikeri 16v.   Puoliso on hoitokodissa. Käymme koirien kanssa usein katsomassa. Mike on hänelle erityisen tärkeä.

 

 

Wasa tervehtii Tiikeriä: Sinäkö se olet uusi, Tervetuloa laumaan!

Mike 13 vuotta Pappan poika

Ollaanko kavereita.

Tiikerin uusi koti

30.9.2018

Tiikerillä uusi koti Maskussa, Tapojärven Rusthollissa.

Alku matka meinasi mennä vallan pyllylleen, kun itsevarmasti kerroin hevostralerin kuljettajalle , et Juu Tiikeri menee varmasti ja hienosti kärryyn. Tiikeri vaistosi kuitenkin mun hermoilun ja jännityksen...kieltäytyi totaalisesti menemästä, puokkoili ja kiersi ja muita temppuja..huh.

No annoin periksi ja pyysin lähtötallin isäntää avuksi. Hän rauhoitti puhumalla ja silittelemällä Tiikerin ja jonkun ajan kuluttua poika meni kokonaan traileriin.

Perillä vielä itse jännitin, mutta Tiikeri oli taas oma itsensä, kun huomasi mamman olevan paikalla. Yhdessä menimme tarhaan ja pian tuli Wasa niminen iso valkoinen hevonen nuuhkimaan ja tekemään tuttavuutta ja toivottamaan tervetulleeksi laumaan. Näin alkoi Tiikerillä uudet tuulet mamman kanssa. 

Kukkuluuruu, täällä Tiikeri

Mike koira se odottaa nakkeja, mut kauppa on jo kiinni. Ei vaan usko. Odottaa...

Tiikeri..mamman ihana Suomipoika, kultaturpa sai tänään uudet hienot suitset, jotka ovat hevosystävälliset. Niitä voi käyttä myös ilman kuolaimia

Mamma ja Tikru yhdessä laitumella. Juttutuokio meneillään. Tikru kuuntelee..

Samppalinnan uimastadionilla kuutamouinilla heinäkuun lopulla 2018. Eipä ollut muuttunut sitten lapsuuden ajoista.

Lapsuuden uintipaikka v. 1957 vuoteen 1967

Oli tosi kivaa osallistua Samppalinnan kuutamo uintiin. Uimastadionia oli remontoitu viime vuonna, mutta oli kuitenkin melko samanlainen mitä muistn lapsuuden ajoilta, silloin tuli käytyä päivittäin uimassa. Stadion on rakennettu joskus 1953 hienolle paikalle Samppalinnan vuorelle/kalliolle korkeuksiin, mistä näkee yli Turun kaupungin.

Teepussi löytyi kaupan hyllyltä.

Tiikerin päiväuni... tee. Heh, mitäs jos juottais omalle Tiikeri  hepalleni. Nukkuiskohan koko päivän tarhassa.

Kevään merkkejä, kuranen hevonen.

Ennen kun  saat satulan selkään ja pääset ratsastamaan, on hevonen harjattava puhtaaksi. Tikru piehtaroinut tarhassa. Hyväähän se tekee kutiavalle selälle ja karvaa irtoaa.

Tässä vielä sivukuva Ihanasta Helmestä

Niin  vaikea on päätös, mutta  luovuttava on. Vielä viime kesänä  rehvakkaasti  lupasin ajavani Helmellä koirineni Airistolla. Mutta mitä minä yksikseni, ehkä pari kertaa ja hyvä vene menee käsissäni hukkaan.  Isännästä ei enää ole kippariksi. Eikä lapsetkaan jaksa hoitaa Helmeä. Että myytävä se vaan on ---hyvään kotiin  iloa tuottamaan..

Ensi tapaaminen Tikrun kanssa.. ja hurmaannuin ..tämä on mun

Tikru vauhdissa.

Syys ratsastusta Tikrulla.

Uusin perheen jäsenemme Suomenhevonen nimeltään Supertiikeri, eli Tikru. Tuli puolitoista vuotta sitten ja asustaa Naantalissa vuokratallilla.Päivittäin on lyhyt matka käydä Tikrun luona ratsastamassa, välillä juoksuttamassa, tai vaan harjaamassa ja hoitamassa.

Oma mieli pysyy virkeänä, kun tallille saapuessa ja viheltäessä tai muuten kutsuessa, niin Tiikeri hörisee, kuin olisi jo odottanut minua, vai sittenkin taskussa olevaa porkkanaa. Ihana poika.

 

 

Viesti*