Tämä kuva tuo odotuksia ja ajatuksia

Hermes Joulupyhien lohduttaja

Ja niin Joulu joutui ja menikin menojaan.

Niin totta  että Joulu katosi yhtäkkiä. Maanantaina aaton aattona "hiihtelin" S- marketin käytävällä ostoskärryyn nojaten. Oli se vähän noloa, kun ajattelin, ettei kukaan vaa huomaa ostoskärryssä olevaa kyynärsauvaanl, joka piti kuitenkin ottaa mukaan. Ulkona oli melkest aina auton 'invapaikat  varattuna, niin kepin kanssa jaksoin köpötellä auton luo.

Kyllä jokunen tuttu ehti ihmettelemään kyynärsauvaani... ja eikun selittelemään hevoseni kanssa käymää haaveria. Ja eikös siitä seuranut semmoiset päivittelyt: " ai kauhiaa, essunkkaa sää vaa enää men sen selkää" ? No just, en muuta toipumiselta odotakkaan, kuin pääsisin pian taas ratsastamaan.

Jouluaaton vietin poikani ja koirieni kanssa rauhallisesti.

Joulupäivänä puoliso tuli taksilla kotiin käymään ja se vähän lohdutti ja poikani avusti, että pärjäsimme hyvin.

Tapaninpäivänä olin niin väsähtänyt, kipulääkket vaativat osansa ja liikkuminenkin oli vaikeampaa, joten yhteisestä päätöksestä perusimme jouluvierailut...*.Siis  Joulu oli peruutettu * Koirien ulkoilutus onnistuu kun poikani kuljettaa kaikia kolmea terrieriä, Mikeä, Judia ja Hermestä. mun ' omahoitaja' hih

En ihan muista tällaista Joulua aikaisemmin olevankaan.

Uutta Vuotta odotellessa.

meillä kuitenkin pieni Joulukuusi,vaikka muuten vaatimaton Joulu

Mammalla kova ikävä "kultaturpaansa"

Toisella sivulla kerroinkin joku aika sitten, että minulle sattui haaveri Tiikeri hevoseni kanssa, joten en ole ihan ratsastuskunnossa. No nuori kiva tyttö hoitaa ja Tiikeri on tyytyväinen.

 

Mutta minulla on kova ikävä kultaturpaani, että piti käydä halaamassa välillä. Nyt jaksaa taas parannella itseään.

Kiitokset jälleen blogini lukijoille.

Olen niin iloinen , ajatelkaa.....11300 lukijaa(pikkuisen vaille).  Ajatella mitä se merkitsee minulle, eläkeläiselle, joka ei kirjoittele muodista  ruoanlaitosta,,, vaan kaikista asioista mitä ympärillämme tapahtuu ja hauskoista jutuistakin. Ja välillä vähän itsestänikin. Kivointa onkin huomata kiinnostuksenne, niin sitten on taas mukava ja piristävää tässä yksinäisyydessä kirjoitella, kun asiat vaan tupsahtaa mieleeni. Tosin seuraan kaikenlaisia itseäni kiinnostavaa ja siten tuoda ne esille. Tämä blogin pitäminen on niin kivaa. Ennen  kirjoiteltiin päiväkirjoja , mutta silloin jutut olivat yksityisiä. Nyt taas julkisia ja kaikkien luettavissa ja kommentoitavissa blogissa.

Oikein antoisaa Joulua kaikille.

Itse vietän hiljalleen aattoa, mutta joulupäivänä ja Tapaninpäivänä  haen puolisoni taksilla sovitusti kotiimme viettämään yhdessä Joulua lapsinemme ja lastenlasten kanssa.

 

 

Piristävä


Vähän uutta etusivulleni

Tämä blogi on mennyt vähän vaikeaksi, mutta koetetaan selviytyä ja toivon, että lukijoillani olisi helppoa käydä sivuillani.

Uusille lukijoille kerron, että olen eläkkeelä oleva sairaanhoitaja ja edelleen elelen Merimaskussa koirieni Vehnäterrieri Miken 13v ja Kerrynterrierien joita kaksi kanssa Judi 9v ja Hermes 5v, hännän huippuna vielä Suomenhevonen Tiikeri 16v.   Puoliso on hoitokodissa. Käymme koirien kanssa usein katsomassa. Mike on hänelle erityisen tärkeä.

 

 

Wasa tervehtii Tiikeriä: Sinäkö se olet uusi, Tervetuloa laumaan!

Mike 13 vuotta Pappan poika

Ollaanko kavereita.

Tiikerin uusi koti

30.9.2018

Tiikerillä uusi koti Maskussa, Tapojärven Rusthollissa.

Alku matka meinasi mennä vallan pyllylleen, kun itsevarmasti kerroin hevostralerin kuljettajalle , et Juu Tiikeri menee varmasti ja hienosti kärryyn. Tiikeri vaistosi kuitenkin mun hermoilun ja jännityksen...kieltäytyi totaalisesti menemästä, puokkoili ja kiersi ja muita temppuja..huh.

No annoin periksi ja pyysin lähtötallin isäntää avuksi. Hän rauhoitti puhumalla ja silittelemällä Tiikerin ja jonkun ajan kuluttua poika meni kokonaan traileriin.

Perillä vielä itse jännitin, mutta Tiikeri oli taas oma itsensä, kun huomasi mamman olevan paikalla. Yhdessä menimme tarhaan ja pian tuli Wasa niminen iso valkoinen hevonen nuuhkimaan ja tekemään tuttavuutta ja toivottamaan tervetulleeksi laumaan. Näin alkoi Tiikerillä uudet tuulet mamman kanssa. 

Kukkuluuruu, täällä Tiikeri

Mike koira se odottaa nakkeja, mut kauppa on jo kiinni. Ei vaan usko. Odottaa...

Tiikeri..mamman ihana Suomipoika, kultaturpa sai tänään uudet hienot suitset, jotka ovat hevosystävälliset. Niitä voi käyttä myös ilman kuolaimia

Mamma ja Tikru yhdessä laitumella. Juttutuokio meneillään. Tikru kuuntelee..

Samppalinnan uimastadionilla kuutamouinilla heinäkuun lopulla 2018. Eipä ollut muuttunut sitten lapsuuden ajoista.

Lapsuuden uintipaikka v. 1957 vuoteen 1967

Oli tosi kivaa osallistua Samppalinnan kuutamo uintiin. Uimastadionia oli remontoitu viime vuonna, mutta oli kuitenkin melko samanlainen mitä muistn lapsuuden ajoilta, silloin tuli käytyä päivittäin uimassa. Stadion on rakennettu joskus 1953 hienolle paikalle Samppalinnan vuorelle/kalliolle korkeuksiin, mistä näkee yli Turun kaupungin.

Teepussi löytyi kaupan hyllyltä.

Tiikerin päiväuni... tee. Heh, mitäs jos juottais omalle Tiikeri  hepalleni. Nukkuiskohan koko päivän tarhassa.

Kevään merkkejä, kuranen hevonen.

Ennen kun  saat satulan selkään ja pääset ratsastamaan, on hevonen harjattava puhtaaksi. Tikru piehtaroinut tarhassa. Hyväähän se tekee kutiavalle selälle ja karvaa irtoaa.

Tässä vielä sivukuva Ihanasta Helmestä

Niin  vaikea on päätös, mutta  luovuttava on. Vielä viime kesänä  rehvakkaasti  lupasin ajavani Helmellä koirineni Airistolla. Mutta mitä minä yksikseni, ehkä pari kertaa ja hyvä vene menee käsissäni hukkaan.  Isännästä ei enää ole kippariksi. Eikä lapsetkaan jaksa hoitaa Helmeä. Että myytävä se vaan on ---hyvään kotiin  iloa tuottamaan..

Ensi tapaaminen Tikrun kanssa.. ja hurmaannuin ..tämä on mun

Tikru vauhdissa.

Syys ratsastusta Tikrulla.

Uusin perheen jäsenemme Suomenhevonen nimeltään Supertiikeri, eli Tikru. Tuli puolitoista vuotta sitten ja asustaa Naantalissa vuokratallilla.Päivittäin on lyhyt matka käydä Tikrun luona ratsastamassa, välillä juoksuttamassa, tai vaan harjaamassa ja hoitamassa.

Oma mieli pysyy virkeänä, kun tallille saapuessa ja viheltäessä tai muuten kutsuessa, niin Tiikeri hörisee, kuin olisi jo odottanut minua, vai sittenkin taskussa olevaa porkkanaa. Ihana poika.

 

 

Viesti*