Piristävä

Vähän uutta etusivulleni

Tämä blogi on mennyt vähän vaikeaksi, mutta koetetaan selviytyä ja toivon, että lukijoillani olisi helppoa käydä sivuillani.

Uusille lukijoille kerron, että olen eläkkeelä oleva sairaanhoitaja ja edelleen elelen Merimaskussa koirieni Vehnäterrieri Miken 13v ja Kerrynterrierien joita kaksi kanssa Judi 9v ja Hermes 5v, hännän huippuna vielä Suomenhevonen Tiikeri 16v.   Puoliso on hoitokodissa. Käymme koirien kanssa usein katsomassa. Mike on hänelle erityisen tärkeä.

 

 

Mike 13 vuotta Pappan poika

Wasa tervehtii Tiikeriä: Sinäkö se olet uusi, Tervetuloa laumaan!

Ollaanko kavereita.

Tiikerin uusi koti

30.9.2018

Tiikerillä uusi koti Maskussa, Tapojärven Rusthollissa.

Alku matka meinasi mennä vallan pyllylleen, kun itsevarmasti kerroin hevostralerin kuljettajalle , et Juu Tiikeri menee varmasti ja hienosti kärryyn. Tiikeri vaistosi kuitenkin mun hermoilun ja jännityksen...kieltäytyi totaalisesti menemästä, puokkoili ja kiersi ja muita temppuja..huh.

No annoin periksi ja pyysin lähtötallin isäntää avuksi. Hän rauhoitti puhumalla ja silittelemällä Tiikerin ja jonkun ajan kuluttua poika meni kokonaan traileriin.

Perillä vielä itse jännitin, mutta Tiikeri oli taas oma itsensä, kun huomasi mamman olevan paikalla. Yhdessä menimme tarhaan ja pian tuli Wasa niminen iso valkoinen hevonen nuuhkimaan ja tekemään tuttavuutta ja toivottamaan tervetulleeksi laumaan. Näin alkoi Tiikerillä uudet tuulet mamman kanssa. 

Kukkuluuruu, täällä Tiikeri

Mike koira se odottaa nakkeja, mut kauppa on jo kiinni. Ei vaan usko. Odottaa...

Tällainen kiikkustuoli piti hankkiman puolisolleni, mutta se osoittaui hänelle hankalaksi. Muuten hieno, mutta kun tasapaino ei pidä yhtään, niin noustessa voi kaatua. Ei voi olettaa että hänen vierellään olisi joku koko ajan. Harmittaa, kun olisin niin mielellään hankkinut tämän. No turvallisuutta täytyy ajatella.

Tiikeri..mamman ihana Suomipoika, kultaturpa sai tänään uudet hienot suitset, jotka ovat hevosystävälliset. Niitä voi käyttä myös ilman kuolaimia

Mamma ja Tikru yhdessä laitumella. Juttutuokio meneillään. Tikru kuuntelee..

Samppalinnan uimastadionilla kuutamouinilla heinäkuun lopulla 2018. Eipä ollut muuttunut sitten lapsuuden ajoista.

Lapsuuden uintipaikka v. 1957 vuoteen 1967

Oli tosi kivaa osallistua Samppalinnan kuutamo uintiin. Uimastadionia oli remontoitu viime vuonna, mutta oli kuitenkin melko samanlainen mitä muistn lapsuuden ajoilta, silloin tuli käytyä päivittäin uimassa. Stadion on rakennettu joskus 1953 hienolle paikalle Samppalinnan vuorelle/kalliolle korkeuksiin, mistä näkee yli Turun kaupungin.

Teepussi löytyi kaupan hyllyltä.

Tiikerin päiväuni... tee. Heh, mitäs jos juottais omalle Tiikeri  hepalleni. Nukkuiskohan koko päivän tarhassa.

Kevään merkkejä, kuranen hevonen.

Ennen kun  saat satulan selkään ja pääset ratsastamaan, on hevonen harjattava puhtaaksi. Tikru piehtaroinut tarhassa. Hyväähän se tekee kutiavalle selälle ja karvaa irtoaa.

Tässä vielä sivukuva Ihanasta Helmestä

Niin  vaikea on päätös, mutta  luovuttava on. Vielä viime kesänä  rehvakkaasti  lupasin ajavani Helmellä koirineni Airistolla. Mutta mitä minä yksikseni, ehkä pari kertaa ja hyvä vene menee käsissäni hukkaan.  Isännästä ei enää ole kippariksi. Eikä lapsetkaan jaksa hoitaa Helmeä. Että myytävä se vaan on ---hyvään kotiin  iloa tuottamaan..

Ensi tapaaminen Tikrun kanssa.. ja hurmaannuin ..tämä on mun

Tikru vauhdissa.

Syys ratsastusta Tikrulla.

Uusin perheen jäsenemme Suomenhevonen nimeltään Supertiikeri, eli Tikru. Tuli puolitoista vuotta sitten ja asustaa Naantalissa vuokratallilla.Päivittäin on lyhyt matka käydä Tikrun luona ratsastamassa, välillä juoksuttamassa, tai vaan harjaamassa ja hoitamassa.

Oma mieli pysyy virkeänä, kun tallille saapuessa ja viheltäessä tai muuten kutsuessa, niin Tiikeri hörisee, kuin olisi jo odottanut minua, vai sittenkin taskussa olevaa porkkanaa. Ihana poika.

 

 

Viesti*