Löysin jokunen aika sitten kuvan Höyrylaiva Östernistä. En ole koskaan matkustanut aluksella, mutta muistan lapsuuden aikana, Östernin pitävän satamapaikkaa Martinsillan kupeella, missä Wellamo ja Turku laivatkin olivat, taisi olla vielä Sandelskin.
Wellamosta ja Sandelsista en tiedä missä ovat, vai ovatko jossain. Täytynee kysellä veljeltäni, hän jos kuka tietää kaiken aluksista.
Östernin kohtaloksi on tullut hautautua hiekkaan .. Turku alus on pelastunut ja on nykyään Höyrylaiva Ukkopekka, ja seilaa Turun saaristossa.
Nyt Östernistä ei ole enää mitään jäljellä, hyttiosa on purettu ja koko alus on haudattu Sandöön rantamaisemiin.
Viimeisten tietojeni mukaan Wellamo nukkuu Airiston syleisyssä kalojen kotina ja Sandels on purettu ja sen mahdollisia osia jossain muussa käytössä= eipä ehkä enää.
Pentti Oskari Kangas ja Höyrylaiva s/s Ukkopekka
Mielenkiinnolla kuuntelin Pentti Oskari Kankaan kertomusta miten hänestä tuli höyrylaivan omistaja , kippari ym.
Uudenkaupungin pojasta, joka haaveili jo nuorena höyrylaivasta. Hän souteli Lyökin ja Isokarin vesissä ja näki ison höyrylaivan rantautuneen, miten upea se olikin..siis silloin
aluksen nimi oli Turku, joka toimi Tarkastusaluksena. Turku aluksella oli aikaisemmin monenlaisia toimia.
Itse tutustuin Turku alukseen lapsena Auranjoen rannalla Läntisellärantakadulla Martinsillan pielessä ( ihan tois pual jokkee).
Olen aikaisemmin lukenut Pentti Oskari Kankaan Onnellisen miehen kirjoja, jo silloin pidin hänen tavasta kertoa asioita. Tämänkin iltainen tarina hetki Raision kirjastossa, jossa Kangas kertoi ja tarinoi, hänelle niin rakkaasta Höyrylaiva Ukkopekasta. Miten hän osasikin kertoa aluksen eri vaiheista.
s/s Ukkopekasta kehittyi hieno risteilyalus. Silti hauskojakin sattui.: Juuh, muistan vielä kun oikein lehdissä uutisoitiin, että Ukkopekka juuttui,... Ruissalon Kuuvannokan kohdalla.... No minä niin tietäväinen heti sanomaan, ettei toi nyt ole Oskari Kankaan ohjauksessa, sillä Kuuvannokan kohdalla on pitkälti hiekkaa....
No minähän sen nyt tiesin...heh. Minulla mitään kokemusta ole kun Airiston merellä lapsena Vesibussien kanssa kulkenut, ensin isäni kipparoimana, sen jälkeen veljeni kipparoimana/omistajana..minä vaan messityttönä, tai oikeammin narutyttönä, eli hyppäsin aluksen köyden kanssa laituriin ja kiinnitin sen.
Niin vielä Pentti Oskari Kangas saa kyllä kaiken kunnioitukseni, siinä on todella mies, eikä mikään vihtahousu. Siinä on mies joka yrittää eikä lannistu.
Itse toivon, että Ukkopekka höyrylaivojen aatelia kulkisi vielä vuosia mökkirantamme ohi, kulkiessaan Turusta Naantaliin ja Naantalista Turkuun ja myös Loistokarille viemään matkustajia syömään ja laituri tansseihin.
Tyttären perhe olikin järjestänyt Äitienpäiväksi ruokailun Naantalin Kylpylään.
Oli kiva tavata hänen Appivahemmat sekä lapsenlapset, jotka olivat taas viime tapaamisesta varttuneet, nuorimmainenkin jo armaijassa.
Olikin kivaa mennä valmiiseen ruokailuun. Ruoka oli mahtavaa ja kahvi leivonnaisineen todella maistuvaa. Kävimme "santsaamassa"niin, että oli melkein ähky, niin hyvää se oli.
Että hyvää Äitienpääivää kaikille.
Tämä päivä ei alkanut parhaiten, paitsi että Kengittäjä Allen soitti tulevansa tunnin päästä tallille kengittämään Tikrun. Päivän ainut paras uutinen.
No sitten vaan kiireesti tallille, hyvän kengittäjän ei passanut antaa odottaa. Sanonta: Kengittäjä on jumalasta seuraava.
Mutta kun mun Karkki siis oma auton ei peruutus onnistunutkaan. Automaattivaihteiston peruutus vaihde oli ihan kuollut. Pe:le
Onneksi poikani toi mut tallille jonne ehdin ajoissa.
Sitten odottamaan poikaa hakemaan mua kotiin.
Aloimme työntämään naapurin voimin peruuttaen pois pihalta ja pääsin ajamaan eteenpäin Turkuun Keskusautohalliin. Onneksi takuu hoitaa, vai hoitaako homman. Siellä oli jo hoidettu vuokra-auto mulle...... Ja kauhistus, manuaalivaihteinen Volvo. Ei autossa muuta vikaa, mutta manuaalivaihteisto..ei hyvä.. ei kiva. Ja tällä joudun ajamaan jonkun aikaa.
Nyt on jo vasen nilkka iiihan väsynyt kytkimen käytöstä ja auto meinaa sammua risteyksissä ym.ym.
Tampereen Hevosmessuilla. Tavaraa oli todella paljon ja tunnelma aika mukava. Hienointa oli Suomenhevosten mahtava katrilli. Eri värisävyisiä hevosia olikin, mutta useat kuitenkin tyypillisesti kullan,-punaruskeita liinakoita. Oli muutama tummempikin, erityisesti upea melkein musta.
Se tunnelmallinen musiikki ja taas mahtava pauhaava sai minut herkistymään. Miten upea on Suomenhevonen, niin viisas ja sitten taas nöyrästi tekee työtä, menettämättä ylpeyttään.
Olen todella onnellinen ja ylpeä omasta Suomenhevosestani.